Konichiwa!

Konichiwa! Eli kuten taalla nousevan auringon maassa tavataan sanoa terve. Pitka matka on nyt jo tultu ja silti reissu on vasta aluillaan. Pahoitteluni ettei blogin paivitteleminen ole onnistunut ja olette paasseet nakemaan vain samoja tilapaivityksia viikosta toiseen. Junamatka Venajan lapi, kun kesti 7pvaa ja Kiinassa blogspot, facebook yms. on kielletty joten en paassyt paivittelemaan. Nyt saavuttuani Japaniin on meininki aivan erilainen. Ei tietoakaan Kiinan kaltaisesta poliisivaltiosta ja isoveli valvoo-meiningista. Pakko myontaa, etta vapauttava tunne tuli heti, kun tanne saavuin.

Nain ensi alkuun voin sanoa, etta aivan uskomaton matka tama on jo tahankin asti ollut ja kuinka paljon viela kaikkea onkaan edessa. Paljon on tullut tavattua erilaisia ihmisia eri puolilta maailmaa ja koettua kaikennakoista ikimuistoista. Niin hyvassa kuin myos vahan pahassakin.

Olen saanut monilta ihmisilta (lahinna muilta kuin reppureissaajilta) kuulla matkani aikana miten uskalsin lahtea yksin matkaamaan toiselle puolelle maailmaa aivan ummikkona. Ei tama niin vaarallista ole tahan mennessa ollut kuin mita itsekin ensiksi ajattelin. Maalaisjarjella on paassyt joka tilanteesta hyvin ulos ja maalaisjarkea kayttamalla pystyy jo valttamaan n.90% epailyttavat tilanteet. Yksin kun matkustaa on ikaankuin pakotettu tutustumaan muihin ihmisiin ja paikallisiinkin olen tutustunut todella hyvin joka maassa. On kylla hieno tunne, kun matkustat kiinalaisessa junassa 24h kovalla istumapaikalla paikallisten koyhien kiinalaisten kanssa, jotka eivat ole koskaan nahneet lansimaalaista ja eivat osaa englantia. Siina kun ystavystyt vaunullisen paikallisia ihmisia kanssa on hymy herkassa, kun valokuvia napsitaan ja tarjoillaan auringonkukansiemenia ja muuta pienta purtavaa ja juttua riittaa vaikkei taysin ymmarretakaan toisiamme. Ehka ainoa asia mita valilla on yksin matkustaessa kaivannut on se, etta kun nakee jotain todella kaunista ja hienoa, se on mukava jakaa jonkun toisen ihmisen kanssa. Paasaantoisesti kuitenkin yksin matkustavana et tule kuitenkaan olemaan yksinainen. Kuten en itsekaan ole ollut.

Noh, tama oli tallainen pikainen paivitys etta miten menee jne. Japanilainen guesthouse Koma, jossa nyt kirjoittelen tata blogia on aivan mahtava ja rento mesta. Japanilaiset alternativenuoret pitkine rastoineen soittelevat reggaeta taalla aulassa 24/7 ja ollaan kayty parit kaljatkin jo kippaamassa. Huomenna, kun taytan vuosia suunniteltiin etta lahdetaan hostellin porukan kanssa Osakan yohon ja japanilaisiin halloween bileisiin. Saas nahda heittaako askel paljonkin, kun palataan takaisin hostellille!

Ps. Tassa muutama kuva mita nyt kiireessa napsein taalta Japanista. Veikkaanpa, etta allaolevat kuvat kertovat millainen zen-buddhalainen mielenlaatu taytyy olla, kun ruuhka-aikana paattaa "pikaisesti" kayda kaupassa ostamassa siksarin olutta ja wc-paperia.