lauantai 19. maaliskuuta 2011

Tuhansien saarten Laos

27.02.2011: Rannalle pystytetyn nuotion kipinat raiskahtelevat aika ajoin edessani ja vierellani portugalilainen hippiryhma soittaa akustista kitaraa ja bambusta tehtya didgeridoota. Joukko meita reissaajia on kokoontunut tanne rannalle viettamaan iltaa oluen, saestetyn musiikin ja hyvan seuran merkeissa. Muutama yhteislaulukin yritetaan laulaa portugalilaisen ryhman mukana, kukin vaihtelevien taitojemme mukaan tietenkin. Tunnelma on kaikilla kohdallaan ja kaikki tuntuvat olevan yhta suurta perhetta katsomatta sosiaaliseen statukseen tai kansallisuuteen. Viimeisen silauksen jo lahes maagiseen tunnelmaan tuo viela kaunis, kirkas tahtitaivas yllamme. 
Katsellessani nuotion loimuamista uppoudun omiin mietteisiini ja kayn lavitse kokemiani asioita ja kuluneita paivia taalla Don Detin saarella. Viimeiset viisi paivaa on ollut hienoa olla tekematta juuri mitaan ja olla ottamatta huolta huomisesta. Tosin, huomenna joutuu taas siirtymaan eteenpain kohti Savannakhetin kaupunkia. Pitka bussimatka latistaa mielialaani jo valmiiksi, mutta lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, etta ymparillani olevat ihmiset tuntuvat elavan taysilla tassa hetkessa ja itsekin pitaisi tehda niin. Paatankin tyontaa ajatukset taka-alalle, ottaa ison siemauksen olutta ja ryhtya rytmikkaaseen taputukseen bandin soiton tahtiin. Huolet ovat huomiselle, tyydyn viela itsekseni tokaisemaan ennen kuin alan juttelemaan vieressa istuvalle reissaajalle.


Maaginen Si Phan Don eli paremmin tunnettuna 4000 thousand islands. Suomalaisten reppureissaajien ja muidenkin reissareiden suuresti suosima ja kansoittama alue Etela-Laosissa Mekong-joen varrella. Paikka, jossa aika on tuntematon kasite ja kaikki tapahtuu verkkaisesti ja hitaasti ilman sen kummempia hotkyilyja. Kiireeton, suorastaan laiska ilmapiiri korostuu saariryhmittyman ilmapiirista heti, kun paikalle saapuu. Paikalliset venekuskit, kauppiaat ja ylipaansa kaikki ihmiset Si Phan Donilla ottavat nokosia riippumatossa pitkin paivaa eivatka aina jaksa vaivautua nousemaan edes ylos vaikka kuulisivat ja nakisivat, etta asiakkaita olisi tiedossa. Rakennustyot olivat monessa paikassa kesken (kenties ollut jo monta vuotta?) ja tyotahti vaikutti enemman kuin verkkaiselta. Valilla tyomiehet keskeyttivat tyot ja paattivat vartin tauon sijasta nauttia pari tuntisen siestan. Lansimaisesta nakokulmasta katsottuna ihmisten ylilaiska elamantyyli oli huvittavaa ja hivenen absurdia, mutta silti kaikki tuntui Si Phan Donilla toimivan.













Si Phan Don sisaltaa lukuisia pienia saaria kasittaen kuitenkin kolme paasaarta, joihin turismi on keskittynyt. Don Det on naista saarista pienin, mutta silti suosituin reppureissaajien keskuudessa, Don Khong on pinta-alaltaan suurin ja Don Khon on kooltaan valimaastossa naiden kahden suhteen.
Nahtavyyksia saariryhmittymalla ei hirveasti ole, muutamaa vesiputousta lukuunottamatta, mutta nahtavyydet eivat olekaan se paasyy jonka takia ihmiset tanne tulevat. Paasyy tanne tuloon on juuri yllakuvaamani rento ilmapiiri ja kaunis jokimaisema, jota katsellessa silma ja mieli lepaavat. Si Phan Don ei siis todellakaan sovi aikatauluista ja aktiviteeteista pitaville ihmisille, mutta jos kuitenkin meno Don Detilla ja lahisaarilla alkaa kayda tylsaksi, on mukavaa ajanvietetta vuokrata paivaksi polkupyora ja lahtea katsomaan kylalaisten jokapaivaista elamaa tai vaikkapa lyottaytya hippiporukan sekaan ja vaihdella elamannakemyksiaan toisten kanssa yomyohaiseen asti.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Suuri kansainvalinen sihijuomatesti: Laos

Monien lasinpohjan lapi maailmaa tuijotettujen iltojen jalkeen oli aika taas kerran ryhdistaytya. Kulautin viimeisen olueni kurkusta alas ja nousin valittomasti ylos muovijakkaralta. Nouseminen tapahtui liiankin nopeasti, mutta selvisin ottamalla muutaman haja-askeleen ja tukea seinasta tarpoessani kohti saniteettitiloja. Puhdistin kasvoni kylmalla vedella ja katselin harittavasti peilista kasvoja, joita en tahtonut omikseni tunnistaa. Katkenneita verisuonia ja syvia uurteita nuoren miehen kasvoilla, jotka eivat valitettavasti johtuneet kovasta aivotyoskentelysta vaan, kuten vanha kansa tahtoisi sanoa, liiallisesta huinimisesta. Tiesin, etta oli tullut taas aika lahtea savuisista salongeista kohti nayttopaatetta ja tuoda kaiken kansan nakyville empiirisesti hankitun tiedon hedelmat. Toisin sanoen suuri sihijuomatesti paljastaa talla kertaa Laosin ei niin runsaslukuisen, mutta sitakin maukkaamman ja addiktoivamman sihikulttuurin salat. Nok yok!

Beerlao Dark
Hinta: 8 000LAK ~ 0.80€
330ml 6.5%
Tuomio: Yleensa en tummista oluista perustele yhtaan, mutta tama tekee todellakin poikkeuksen saantoon ja itse jopa pidin tummasta Beerlaosta. Pehmean savuinen aromi, jota hoystaa taysivaltainen vahvan maltaan maku. Tummien oluiden ystavat eivat tata pitaisi mestariteoksena, mutta omasta mielestani kuitenkin ihan kelpo juotavaa. Ruoan kanssa oikein oiva kyytipoika arominsa takia.
Kouluarvosana: 8


Namkhong Beer
Hinta: 8 000LAK ~ 0.80€
640ml 5%
Tuomio: Uusi tulokas, joka yrittaa haastaa Beerlaon valta-asemaa Laosin olutmarkkinoilla onnistuen siina jopa kohtalaisesti. Maku on aluksi hedelmainen, mutta jalkimaku on hivenen karvas. Silti jotenkin jaa tunne, etta Namkhong on mitaansanomaton makuelamys. Hinta on todella alhainen, mutta hinta-laatusuhde ei voita silti Beerlaota, kun kokonaisuutta katsellaan. Loppujen lopuksi ihan kelpo perusolut, joka ajaa asiansa iltaa istuttaessa.
Kouluarvosana: 8+


Beer Savan
Hinta: 10 000LAK ~ 1€
330ml 5%
Tuomio: Savannakhetin kaupungin mikropanimon oma erikoisuus, jota ei myyda muualla Laosissa kuin Savannakhetissa. Hyvin vaikea edes loytaa Savannakhetista. Maku on todella banaanimainen, mutta lopahtaa pian ja jalkimaku muistuttaa thaimaalaista Cheers X-tra kammotusta. Yhden tolkin jalkeen ymmarsin taysin miksi tata on vaikea loytaa juuri mistaan. En edes uskalla ajatella millainen krapula talla syntyisi...
Kouluarvosana: 5


Beerlao
8 000LAK ~ 0.80€
640ml 5%
Tuomio: Tahan mennessa parasta olutta mita Kaakkois-Aasia voi tarjota. Ei ikavia jalkimakuja ja maistuu kylmana tai hieman lampimanakin. Jokaista kulausta seuraa pehmea, taytelainen ja taatusti humalluttava maku. Beerlao virtaa yhta varmasti nautiskelijan kurkusta alas kuin Mekong-joki virtaa pitkin omia uomiaan. Pelkastaan Beerlao on jo riittavan hyva syy tulla Laosiin!
Kouluarvosana: 10


Beerlao Gold
11 000LAK ~ 1.1€
640ml 5%
Tuomio: Kovaa ja korkealta tiputtiin tata maistettaessa. Gold-titteli olutpullon kyljessa yleensa povaa hyvaa makuelamysta ja korkeaa hinta-laatusuhdetta, mutta ei tassa tapauksessa. Maku on aluksi pehmea, mutta lopussa valitettavan karvas. Ei huono olut vaan ihan ok, mutta ihan ok ei vain riita taman hintatason oluelle. Lao brew co.lta olisi odottanut taman suhteen paljon enemman. Perus Beerlao on siis pikkuveljeaan parempi.
Kouluarvosana: 7


Tamankertainen voittaja ei tullut varmastikaan yllatyksena niille lukijoille, jotka ovat itsekin Laosissa joskus kayneet. Laosin ylpeys, Beerlao on oikeasti aivan kasittamattoman hyvaa olutta vaikka maan ruoka -ja juomakulttuuria katsottaessa suuria kulinaristisia nautintoja ei muuten ole aistittavissa. Ei ole kuitenkaan ihme, etta Beerlao hallitsee markkinoita suvereenisti, koska Beerlaota mainostetaan hyvin nakyvasti joka paikassa. Esimerkiksi suurin osa ravintoloiden kylteista on sponsoroitu Beerlaota pullottavan Lao brewing companyn toimesta ja kylteissa on lahes aina Beerlaon mainos. Varteenotettavia kilpailijoitakaan Beerlaolla ei hirveasti ole (paitsi Namkhong ja singaporelainen Tiger-beer hyvin vahaisilla myyntiluvuillaan).
Loppujen lopuksi merkittavin syy kuitenkin Beerlaon suosioon on sen yksinkertaisen taydellinen maku, joka pakotti allekirjoittaneenkin lahes aina sammuttamaan janon Beerlaolla muiden virkistysjuomien sijaan.
Beerlao - probably the best beer in the world.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kahvin ja ihmisyyden alkulahteilla

22.02.2011: Istun hieman artyneena ja vasyneena tayteen ahdatussa minibussissa. Katselen maisemia ja yritan piristaa itseani vaikka tiedan, etta tuleva kiertoajelupaiva tulee olemaan pitka. Kahvia lipittavana henkilona halusin kayda Laosin kahviplantaasialueella eli Bolavean Plateaulla ja ilmoitin itseni kiertoajelulle heti, kun saavuimme Pakseen. Kiertoajeluun kuuluu myos Tad Fanen ja Tad Lon vesiputoukset seka tutustumista Alak-heimon kyliin. Tulevasta paivasta tulisi siis erittain mielenkiintoinen vaikka potemani paansarky latistaakin tunnelmaa.
Pienen ajelemisen jalkeen pysahdymme teeplantaaseille. Oppaamme kertoo miten juomamme tee valmistetaan ja millainen prosessi on takana ennen kuin tee paatyy poytiimme. Kaikki lehdet ja kukat poimitaan kasin, kuivatetaan auringossa, rullataan koneellisesti ja lajitellaan lopulta. Ylijaavasta aineksesta, kuten teepolysta tullaan osa kayttamaan pussiteen valmistukseen. Oppaamme kertoo, etta prosessi on monipaivainen ja vaihtelee teelajikkeesta riippuen. Kiinnostuneena kuuntelen oppaamme faktoja, mutta huomioni kiinnittyy lahinna poydalla lojuviin kuppeihin ja pannuun, jossa on valmista teeta. Opas huomaakin kiinnostukseni ja lupaa, etta siirtyisimme pian maistiaisiin. Tieto tasta ilahduttaa suunnattomasti minua ja vesi herkeaa kielelleni.




Lukuisten nautittujen teekupillisten jalkeen oli aika siirtya Tad Fanen vesiputoukselle. Olin nahnyt Thaimaassa jo niin monta vesiputousta, etta epailin innostustani uusiin vesiputouksiin. Perille paastyamme nakymat olivat kylla upeita, koska vesiputous oli hyvinkin korkea mutta silti tunsin, etta jotakin jai puuttumaan. Lahempaa vesiputousta ei paassyt ihailemaan, koska tiputus nakoalapaikalta oli jyrkka ja ehkaisty aidoin. Sen sijaan Tad Lon vesiputouksella olisi paassyt jopa uimaan, mutta valitettavasti aika ei antanut periksi. Mieleni olisikin tehnyt pikaista uintireissua silla metsassa leijui huumaava kuumuus ja kosteus, joka teki oloni epamiellyttavaksi. Koska uimaan en talla kertaa paassyt ja muut ihmettelivat vesiputouksia suureen aaneen, paatin leikkia Karviseksi nimitetyn kissan kanssa aikani kuluksi.












Vesiputousten jalkeen oli luvassa visiitti Paksongin kylaan kahviplantaaseille. Tata olin odottanut. Innokkaana kahvinjuojana halusin saada tietenkin tietaa kahvin alkuperasta ja saada maistiaisia todella tuoreesta kahvista. Taman tuoreempaa kahvia en taatusti tulisi enaa saamaankaan. 
Opas luetteli hieman faktoja kahvista ja eri kahvilajeista joita Laosissa viljellaan. Yleisin viljelty laji oli Robus-lajike ja kallein viljelty lajike oli Arabica typica. Arabica-laji on meille suomalaisillekin tuttu ja tanaan oli luvassa maistiaiset tuosta nimenomaisesta lajikkeesta. Innokkaana istuuduin poydan aareen ja odotin kahvia, joka tulisi pian tarjoiltaman.

















Tilan emanta keitti hyvat vahvat kahvit jota tuli nautittua useampi kupponen, ja hyvilla mielin ostin muutaman paketin kyseisen tilan kahvia tuliaisiksi kotiinkin pain. Paansarkykin oli lakannut ja mietein oliko kofeiinin puute syyna aamuiseen sarkyyni. 
Olankohautuksella kuitenkin ohitin sen kummemmat mietiskelyt vaivoistani ja noin tunnin automatkan jalkeen olimme Alak-heimon kylassa. Opas kertoi, etta heimo ei useinkaan tavannut ulkomaalaisia ja sahko oli niin uusi asia kylassa, etta sekin oli ilmestynyt kylaan vasta muutama viikko sitten. Lisaksi opas kertoi, etta kylalaiset olivat animisteja ja uskoivat erilaisiin henkiin joita luonnossa oli joka puolella. Kylan keskella oli eraanlainen pyha alttari, jonka katossa riippui eri elaimien paakalloja ja sarvia merkkina uhrimenoista. Elaimia ilmeisesti uhrattiin erilaisten juhlien kynnyksella ja aina silloin talloin, jos henkia hairittiin tahattomasti tai tahallisesti.


Kiinnostuneena kuuntelin oppaan kertomusta kylasta ja kylalaisista, ja sivusilmalla huomasin miten kylan lapset ujosti tarkkailivat meita. Opas huusi lapsille natiivikielella jotakin jota en ymmartanyt, mutta pian lapset tulivat innostuneina katsomaan meita ja nayttamaan leluja joilla he leikkivat. Lapsilla oli hyvin yksinkertaisia leluja ja huveja, mutta silti he vaikuttivat kovin onnellisilta. Hetken aikaa ajattelin lansimaille tyypillista yltiopaista materiaalin hamuamista ja vertasin elamantapaamme kylassa vietettyyn elamantapaan, ja kylalaisiin joilla hadin tuskin oli edes sahkoa. Mietin kuinka pienista asioista voi tulla onnelliseksi. 
Ajatusleikin katkaisi lasten kiljahdukset oppaalle, etta minun tulisi laskea kymmeneen heidan murteellaan. Kahteen osasin laskea ja sen jalkeen unohdin aina miten seuraava luku meni. Paatin luovuttaa numeroiden opiskelun suosiolla ja sen sijaan naytin lapsille miten kamera toimii. Annoin heidankin ottaa muutamia kuvia ja hymy oli herkassa molemmin puolin. Lapset hammastelivat suuresti miten heidan juuri, yhta nappia painamalla, taltioitu hetki nakyi kameran ruudulta jalkikateen. Ryhmamme tai oppaamme ei asiaa osannut selittaa eika tarvinnutkaan, silla hymy meidan kaikkien osapuolten kasvoilla puhui universaalia, ymmarrettavaa kielta. 
Ajaessamme takaisin Pakseen kierroksen loputtua en voinut olla ajattelematta kylalaisten vaatimattomia asuinoloja ja silti merkittavaa onnellisuuden heijastumista kylalaisten kasvoilta. Vaatimattomuutta ja kulunutta paivaa ajatuksissani haalien paiva kaantyi iltaan ja suupieleni muistojen myota ylospain. Huomaamattani tulin itsekin pienesta asiasta onnelliseksi.


lauantai 5. maaliskuuta 2011

Lagon Thaimaa - Sabai dee Laos

20.02.2011: Junan konduktoori tulee koputtelemaan hyttimme ovea ja hatistaa kiireesti ulos junasta. Olemme Maken kanssa matkustaneet junalla yon yli Bangkokista Ubon Ratchathanin rajakaupunkiin josta tarkoituksemme on edeta bussilla Laosiin Paksen kaupunkiin. Toistaiseksi matka on sujunut hyvin ilman suurempia kommelluksia. Mita nyt silmat ovat hieman ristissa viela nain aamutuimaan.
Junasta ulos hypattyamme saamme kyydin bussiasemalle paikallisella songthaewilla eli pick-up taksilla. Viela viimeista kertaa katselen thaimaalaisia maisemia jotka tulivat kovin tutuksi viettamani liki kolmen kuukauden aikana Thaimaassa. Pikakelauksella kayn paani sisalla lapi hyvia muistoja: viettamaani aikaa Bangkokissa, iltoja Prachuap Khiri Khanin hiljaisilla rannoilla, vanhempieni ja lahisukulaisteni tapaamista Ao Nangilla ja leppoisia iltapaivia nettikahvilan pitajana Krabilla. Kaksi ja puoli kuukautta Thaimaassa vierahtivat nopeasti ja paljon uutta tuli opittua itsestani ja elamasta ylipaansa. Kaiken tunnemyllerryksen keskella tuntui kuitenkin taas hyvalta vaihtaa maisemia ja maata.














Bussiasemalle paastyamme soimme lounaaksi jo niin tutuksi tullutta paistettua riisia ja aloitimme matkan kohti Laosia. Matka kesti monta tuntia erittain pitkiksi venyneiden rajamuodollisuuksien takia. Jostain kumman syysta minulta ja Makelta tulliviranomaiset tiukkasivat 35 dollarin viisumimaksun sijasta 36 dollarin viisumimaksua. Syy hinnan korotukseen ei koskaan selvinnyt, mutta ei auttanut kuin pitkin hampain maksaa yksi ylimaarainen George Washingtonin kuva tai olisimme jaaneet rajalle.
Heti Laosin puolelle tultaessa maisemat vaihtuivat taysin. Isojen kaupunkien sijasta nyt nakyi vain pienia maalaiskylia bambumajoineen ja trooppinen sademetsakin oli vaihtunut kitukasvuiseksi, kuumuuden runtelemaksi juurakoksi. Paksen kaupunkiin paastyamme saimme kuitenkin todistaa taas kaupunkinakymia vaikkakin pienemmassa mittakaavassa Thaimaan kaupunkeihin verraten. 
Bussin pysahdyttya kavimme heittamassa rinkkamme hostelliin ja lahdimme kanadalaisen Keithin kanssa kiertamaan Paksea. Tutustuimme Keithiin Ubonin bussiasemalla ja paadyimme jakamaan hostellihuoneemmekin hanen kanssaan Paksessa. Kiertelimme Mekong-joen rantatormia muutaman tunnin ja pysahdyimme nauttimaan oluet auringonlaskun ajan. Mekong-joen hiljaa virratessa ja laosilaista kiireetonta elamaa vieresta katsottaessa, Laosin ylpeys Beerlao tuntui mita parhaimmalta palkinnolta uuvuttavan paivan jalkeen.


maanantai 14. helmikuuta 2011

Jattilaisen hartioilla

En ole paljoakaan viela kirjoittanut viettamastani ajasta Kiinassa vaikka siellakin tapahtui yhta jos toista. Suurin syy miksi en ole kirjoittanut on ollut vain aikaansaamattomuuteni. Toki voisin puolustella aikaansaamattomuuttani monin eri verukkein, mutta se olisi vain totuuden vaistelemista. Nyt kuitenkin tunsin, etta aika olisi kenties vihdoin ja viimein kypsa Kiina-aiheiselle kirjoitukselle ja mikapa parempi tapa aloittaa Kiinasta kertominen kuin kertomalla vietetysta paivasta Kiinan muurilla.

19.10.2010: Heratyskello soi vahan valia. Hollantilainen Djeffrey laittaa kannykkaa jatkuvasti torkkutoiminnolle. Tekisi itsekin mieli viela nukkua, mutta pakko on nousta vaikka kello ei ole viela kuuttakaan. Dormihuoneeni hollantilaisystavyksetkin herailevat pikkuhiljaa. Murahduksia. Katsekontaktin valttelya. Tyypillista aamutoimintaa, kun kaikkia vasyttaa eika tekisi mieli osallistua sosiaaliseen kanssakaymiseen. Ainakaan viela.
Lahden istumaan hostellin vastaanottoon ja odottelemaan Djeffreya, Jaroa ja Rolfia. Samoja kavereita keihin tutustuin Trans-Manchurian junassa. Jaro ja Rolf paattavat kayda pikaisesti ostamassa aamupalaa, itselleni riittaa pelkka kylma tee. Silmaluomet tahtovat vakisinkin painua kiinni.
Vastaanottotiskin takana palveleva neiti Ling kysyy olemmeko menossa hostellin jarjestamalle paivaretkelle Kiinan-muurille. Vastaamme ettemme ole menossa. Olemme tilanneet edeltavana paivana eraalta miehelta kyytipalvelun Kiinan muurille taksi paivaksi ja miehen olisi tarkoitus tulla meidat hakemaan juuri nailla hetkilla, selitan ystavallisesti Lingille. Hintaa oli vain 110CNY (n. 11€) ja hostellin jarjestamalla matkalla olisi ollut hintaa 250CNY (n. 28€). Paadyimme halvempaan tietenkin.
Odottelua. Katselen herkeamatta ulos joko kyytimme saapuisi. Lisaa odottelua. Ohimenevia autoja, joista yksikaan ei pysahdy kohdallemme. Olemme odottaneet nyt yli tunnin kyytiamme eika sita vain tahdo kuulua. Hetki hetkelta minulle kay selvemmaksi, etta olemme kaverusten kanssa joutuneet tyypillisen kiinalaisen huijauksen kohteiksi. Hemmetti. Keskustelen hollantilaisten ja Lingin kanssa olisiko viela tilaa hostellin jarjestamalle matkalle. Ling hymyilee ystavallisesti ja lupaa jarjestaa meidat taman paivan retkelle mukaan. Saimme viela hieman alennustakin matkasta ja meidat opastetaan hostellin bussiin. Paasemme vihdoin lahtemaan kohti Kiinan muuria.
Bussimatka oli vahintaankin ikimuistoinen. Tayteen ahdattu bussi hajosi kerran matkan aikana ja matka yhteen suuntaan kesti n. 2,5h. Pysahdyimme jossakin kiinalaisessa kylassa syomassa perinteisia kiinalaisia ruokia ja ruoka oli ihan hyvaa. Ruokasauhuja poltellessamme naureskelimme paivan tapahtumille hollantilaisten kanssa. Kello oli vasta 10 aamulla ja nyt jo oli tapahtunut niin paljon, vaikka emme olleet nahneet viela vilaustakaan Kiinan muurista.












Ruoan jalkeen siirryimme viela hetkeksi bussin kyytiin ja pian saavuimmekin Kiinan muurille. Ulos bussista noustessani en voinut kuin ihmetella maisemia. En ollut kivunnut viela askeltakaan ylospain muuria ja nyt jo ihmettelin luonnon kauneutta ymparillani. Vuoristoisen maiseman nakeminen syksyisen ruskan savyttamana salpasi hengitykseni. 

 










Opas kertoi meille aluksi hieman historiaa Kiinan muurista ja sen eri osista. Paljastui, etta tama kyseinen osa muuria oli nimeltaan Mutianyu, ja se oli niita muutamia osia muurista, joita ei oltu korjattu millaan tavalla tai entisoity. Lisaksi meille myos paljastui, etta turistit eivat kovin usein kayneet talla osalla muuria, koska se oli yksi jyrkimpia osia muurista. Tama kavi itselleni oikein hyvin. Saisi hyvaa liikuntaa ja eipa olisi muita turisteja liiemmin tonimassa. 
Meille annettiin aikaa hieman reilut kolme tuntia kivuta muurille ja tulla takaisin. Mietein kuinkakohan pitkalle jaksaisin kivuta, koska muuri naytti todella jyrkalta. Noh, pian se selviaisi.
Ei aikaakaan, kun 15: sta henkilosta koostuva pieni ryhmamme aloitti kiipeamisen muurille. Toiset hieman verkkaisemmin ja toiset hieman nopeammin. Hollantilaisystavykset kiipesivat muuria ylos kuin ravihevoset. Itse paatin jattaytya suosiolla perapaan pitajiin, koska kuntoni ei ollut rautainen. Aika ajoin pysahdyin ihastelemaan upeita maisemia ja juttelemaan oppaan seka muiden reppureissaajien kanssa. Tuntui, etta kamerastakin loppuisi pian akku, koska olin ottanut niin monta kuvaa. En vain tuntunut mitenkaan saavan taltioitua kauniiden maisemien ja upean saan luomaa, lahes illuusion kaltaista nakymaa kameralleni.














Aika tuntui kuluvan kuin siivilla. Kolme tuntia oli kulunut elamastani liian nopeasti. Oli pakko lahtea takaisin. Reisia hapotti ja pohkeita kramppasi, mutta nautin jokaisesta askeleesta, jonka otin talla tuhansia vuosia vanhalla muurilla. Nautin jokaisesta kosketuksesta, kun kosketin muurin kivia, ja tuntemuksesta, etta olin yhta historian kanssa. Nautin ajatusleikista, kun mietin ihmisia, jotka olivat satoja vuosia sitten astelleet nailla samoilla poluilla, joilla itsekin nyt hengastyneena astelin. Mietin heidan elamaa, heidan ajatuksiaan naista samoista maisemista. Nautin suunnattomasti raikkaasta, kylmasta vuoristoilmasta, jota loppumattomalla kiihkolla imin jokaisen keuhkorakkulani tayteen ja puhalsin silloin talloin huuruna sen ulos. Nautin jokaisesta auringonsateesta, jonka aistin ja nautin likistyneesta, hikisesta paidastani, joka oli liimaantunut ihooni. Nautin suunnattomasti olostani ja elamastani. Nautin siita, etta hetken seisoin jattilaisen hartioilla ja olin elossa tuona kauniina hetkena. 


sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Suuri kansainvalinen sihijuomatesti: Thaimaa

Taas kerran rakkaat lukijat asetin maksani ja vatsalaukkuni alttiiksi kovalle rasitukselle tutkivan journalismin nimissa. Ei, en ole talla kertaa syonyt mitaan sopimatonta vaan testasin erittain perusteellisesti ja pitkan kaavan mukaan thaimaalaiset sihijuomat. Voittajakin selvisi lopulta, mutta se vaati pitkia unettomia oita, lukuisia paakipuja ja kosolti hapean tunnetta. Tosin, hauskaakin kylla oli, eli eikun tulosten kimppuun. Chok dee!

Chang Classic
Hinta: 35฿ ~ 0.85€
330ml 6.4%
Tuomio: Sopivan paksu, taytelainen ja silti hivenen karvas maku. Vahva olut miedon lagerin maulla ja halvalla hinnalla eli hinta-laatusuhde on taydellinen tassa oluessa. Mutta ei niin hyvaa ettei jotain huonoakin. Talla oluella dagen efter on infernaalista tasoa ja muistinmenetykset takuuvarmoja. Iskee paahan desantin lailla salakavalasti ja petollisesti.
Kouluarvosana: 9-

Singha Original
Hinta: 40฿ ~ 1€
330ml 5%
Tuomio: Alussa hyvin vetinen mitaansanomaton maku, jota pian seuraa jopa polttavalta tuntuva karvas ja keinotekoinen maku. Kalleinta thaimaalaista olutta mita kaupoista ja ravintoloista saa. Singhan hinta ja laatu eivat vain kohtaa juuri millaan osa-alueella. Ainoa mainitsemisen arvoinen positiivinen asia on, ettei humalatila Singhalla sisalla ollenkaan niin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuin Changilla saavutettu humala. Lisaksi ronkainen on talla helpompi karsia.
Kouluarvosana: 7 

Archa
Hinta: 25฿ ~ 0.60€
330ml 5.4%
Tuomio: Halvinta mallasta mita Thaimaa pystyy tarjoamaan. Samalla myos huonointa. Archassa on kuiva, nihkea maku jonka vuoksi tolkillisen Archaa joutuu juomaan alta aikayksikon. Lopussakaan ei seiso kiitos vaan erittain karvas, pistava maku. En voi suositella tata kuin hatavaraksi pahimpaan ronkaiseen, jos siihenkaan. Edes ravintolat eivat myy Archaa.
Kouluarvosana: 6-  

Chang Draught
Hinta: 50฿ ~ 1,30€
500ml 5%
Tuomio: Isoon janoon oikein sopiva. Ei niinkaan yllata maullaan, mutta draught on oikein sopiva ruoka -tai seurustelujuoma. Isoveljeaan Chang Classicia miedompi maultaan, mutta aiheuttaa silti samanlaisia pelko -ja varistystiloja krapulassa. Kuitenkin sopiva perusolut illanviettoon.
Kouluarvosana: 7½



Leo
Hinta: 30฿ ~ 0.70€
330ml 5%
Tuomio: Hyvin tyypillinen perusolut, muistuttaa mielestani hivenen suomalaista Koff-olutta. Maku on maltainen, mutta kuitenkin jotain jaa uupumaan. Kuten edellinenkin olut, on Leo sopiva illanistujaisiin ja ruokajuomana mainio alhaisen alkoholitilavuutensa vuoksi. Itse en talla kuitenkaan pidemmalle illanvietolle pystynyt lahtemaan silla jostain kumman syysta maku alkaa tokkia neljan tolkin jalkeen.
Kouluarvosana: 8

Cheers X-tra Red
Hinta: 45฿ ~ 1,10€
500ml 6.5%
Tuomio: Karvas olut, joka muistuttaa hyvin etaisesti maultaan ruotsalaista Norrlands Guld-olutta. Jalkimmaisen ollen kuitenkin huomattavasti parempi. Tata ei pysty montaa tolkkia juomaan, koska maku tokkii sen verran paljon. Tatakaan ei jostakin syysta (maun takia) myyda ravintoloissa ollenkaan.
Kouluarvosana: 7-


Cheers X-tra Blue
Hinta: 45฿ ~ 1,10€
500ml 5.0%
Tuomio: Kuva kertonee kaiken. Maku on niin hirvittava, etta teini-ikaisena nautitut superhiivakiljutkin ovat aateliston herkkua verrattuna tahan. En oikeasti keksi talle oluelle yhtaan mitaan hyodyllista kayttotarkoitusta. Koko olut tolkkeineen paivineen on tilan tuhlausta. Niin huonoa tama olut on.
Kouluarvosana: 4-
Singha Light
Hinta: 50฿ ~ 1,20€
350ml 3.5%
Tuomio: Alussa lightoluille tyypillinen raikas, helea maku. Lopussa tulee hieman kitkera maku, joka ei kuitenkaan taysin pilaa kokonaisuutta. Kuitenkaan hintalaatusuhteen takia tata olutta ei voi varauksetta suositella kenellekaan.
Kouluarvosana: 6


And the winner is... No ei tule varmasti kenellekaan yllatyksena, etta Chang Classic selviytyi voittajana tassa kisassa. Olut, joka on ihan hyvanmakuista, vahvaa ja kaiken lisaksi viela halpaa selviytyisi voittajana monessa sihijuomatestissa. Niin myos tassakin arvostetussa testissa. Tosin, kuten aiemmin jo mainitsinkin, on krapula Chang Classicilla aivan hirvittava kokemus, enka ole ainoa joka on sanonut samaa. Joskus muiden reissaajien kanssa olemme koko illan filosofoineet Changin syvinta olemusta, eli mista Changin hirvea dagen efter-kompleksi johtuu. Nauttijan kokemattomuudesta vai loppumattomasta ahneudesta tyydyttaa makuhermot taytelaisen paksulla hyvalla mallasjuomalla? Toistaiseksi en ole kyennyt Changin mysteeria ratkomaan, joten jaakoon mysteeri itse kunkin ratkottavaksi.

torstai 10. helmikuuta 2011

Saaristolaiselamaa Siaminlahdella

Thaimaa on tunnettu monista kauniista rannoistaan ja lukuisista saarista joita taalla riittaa. Osa saarista on todellisia turistirysia ja toiset taas hieman syrjaisempia, joissa ei ole muutakuin kasvillisuutta ja kaunista rantaa. Toisin sanoen, Thaimaan saaret eroavat hyvin paljon toisistaan ja valinnanvaraa riittaa kunkin mieltymyksien mukaan. Aionkin seuraavaksi listata kokemuksiani eri saarista ja kertoa hieman niiden ominaispiirteista ja siita millainen vaikutus minulle jai kustakin saaresta.
Tammikuun puolivali tuli vietettya Siaminlahden pohjoisilla saarilla Koh Changilla ja Koh Koodilla. Ilmasto on kummallakin saarella erittain miellyttava. Paivisin on lamminta liki +30 astetta ja illat sopivan viileita jottei hiki puske paalle alituiseen. Koh Chang on naista kahdesta saaresta enemman turistien suosiossa, mutta pienella etsimisella sieltakin loytyi eristaytyneempaa rantaa, ja saarta on todella mukava kiertaa skootterilla (vaikka aika ajoin maastonkorkeuserot voivatkin hirvittaa). Koh Changin itapuoli on todella hiljaista ja ainoa mika muistuttaa turismista ovat satunnaiset skootterilla ajelijat. Lisaksi itapuolelta loytyi miellyttava eristaytynyt ranta, jossa oli vain kourallinen muita matkailijoita.
Kaiken kaikkiaan Koh Chang on mukava saari siina mielessa, etta sielta loytyy aktiviteettia niin norsuajelusta kajakointiin ja lahes kaikkea silta valilta. Lisaksi yoelama on aktiivista eri puolilla saarta, jos sellaista etsii. Ainoa miinuspuoli tulee hintatasosta, joka on hivenen korkeahko kovan turismin takia.












Viikon Koh Changilla olon jalkeen paatimme Maken kanssa lahtea tutkimaan eristaytyneempaa Koh Koodin saarta. Matka taittui helposti parissa tunnissa Koh Changilta kayttaen apuna niin slowboatia kuin speedboatia. Saapuessamme Koh Koodille pystyi heti aistimaan, etta kyseessa oli todella rauhallinen saari. Vain muutamia bungaloweja oli ripoteltu sinne tanne kuvankaunista rantaa ja asukkaista suurin osa oli pelkkia kalastajia, jotka hankkivat elantonsa meresta. Koh Koodilla ei juuri yoelamaa ollut ja aktiviteetteja etsiville ei muuta loytynyt kuin sukeltamista ja vesiputouksilla kaymista. Tama paikka sopi oikein hyvin pelkkaan rentoutumiseen ja saarella nakikin hyvin paljon vain aviopareja, jotka olivat tulleet nauttimaan haamatkastaan tai muuten vain viettaakseen kahdenkeskista aikaa. Ainoa todellinen kiusa Koh Koodilla oli kulkukoirat, jotka meidankin kimppuumme yrittivat eras ilta hyokata ja aika ajoin rannalla olevat hietasaasket. Muuten saarta voi hyvinkin kuvailla sanalla "paratiisi".












Koh Koodilla vietetyn hiljaiselon jalkeen paatimme suunnata 24. tammikuuta Koh Taolle snorklailemaan ja tapaamaan suomalaisia ystaviamme Jennaa ja Juhaa. Ystavien osalta vastaanotto oli mita lampimin, mutta samaa ei voinut sanoa Koh Taosta. Heti laivasta ulos paastyamme meidat piiritti hirvea riivaajien lauma lukemattomilla "hello, misteer!? taxi? terrrrrrve, money exchange?"-huudoillaan. Ensivaikutelma oli siis todellinen pettymys eika asiaa yhtaan lohduttanut vesisade ja huumaava ilmankosteus, joka likisti paidan viimeista senttia myoten ihoon kiinni.
Loydettyamme mukavan majapaikan seuraava pettymys paljastui saaren hintatason suhteen. Kaikki oli tuplasti kalliimpaa kuin edellisilla saarilla puhumattakaan lukuisista ukotusyrityksista nettikahviloissa. Mieliala mustaa taynna ei auttanut kuin samantein osallistua snorklauskurssille, josko vaikka mieliala tyyntyisi.
Seuraavan paivan snorklaileminen olikin todella hieno kokemus, ja nakymat vedenalaisesta maailmasta saivat hetkeksi unohtamaan pettymykset. Koh Taolla emme kuitenkaan viihtyneet ilmaston saati jatkuvan ukottamisen puolesta paria paivaa kauempaa ja en voikaan suositella kyseista saarta muuhun kuin hyvia sukeltamis -tai snorklausmahdollisuuksia etsiville.


Siaminlahden saaria lapikolunneena omaksi suosikikseni nousi Koh Chang. Sielta loytyi tarpeeksi aktiviteetteja ja hintataso ei kuitenkaan ollut yhta korkea kuin Koh Taolla. Lisaksi elefanttisaarelta pystyi samaan aikaan loytamaan yoelamaa kuin rauhallista saaristolaiselamaakin. Tietenkaan en voi ehdottomasti sanoa, etta Koh Chang olisi jokaiselle tai edes itselleni se parhain vaihtoehto silla niin monta muuta saarta jai nakematta ja kokematta.
Thaimaan sadoista saarista sen yhden ja ainoan oikean saaren loytaminen itselleen voi olla turhankin hankalaa ja aikaa vievaa, mutta se maaginen ominaisuus jokaisella saarella kuitenkin on ettei tylsistyminen iske paivakausiin vaikka mieltymykset itse kullakin olisivatkin hyvin erilaiset.