Lagon Thaimaa - Sabai dee Laos

20.02.2011: Junan konduktoori tulee koputtelemaan hyttimme ovea ja hatistaa kiireesti ulos junasta. Olemme Maken kanssa matkustaneet junalla yon yli Bangkokista Ubon Ratchathanin rajakaupunkiin josta tarkoituksemme on edeta bussilla Laosiin Paksen kaupunkiin. Toistaiseksi matka on sujunut hyvin ilman suurempia kommelluksia. Mita nyt silmat ovat hieman ristissa viela nain aamutuimaan.
Junasta ulos hypattyamme saamme kyydin bussiasemalle paikallisella songthaewilla eli pick-up taksilla. Viela viimeista kertaa katselen thaimaalaisia maisemia jotka tulivat kovin tutuksi viettamani liki kolmen kuukauden aikana Thaimaassa. Pikakelauksella kayn paani sisalla lapi hyvia muistoja: viettamaani aikaa Bangkokissa, iltoja Prachuap Khiri Khanin hiljaisilla rannoilla, vanhempieni ja lahisukulaisteni tapaamista Ao Nangilla ja leppoisia iltapaivia nettikahvilan pitajana Krabilla. Kaksi ja puoli kuukautta Thaimaassa vierahtivat nopeasti ja paljon uutta tuli opittua itsestani ja elamasta ylipaansa. Kaiken tunnemyllerryksen keskella tuntui kuitenkin taas hyvalta vaihtaa maisemia ja maata.

Bussiasemalle paastyamme soimme lounaaksi jo niin tutuksi tullutta paistettua riisia ja aloitimme matkan kohti Laosia. Matka kesti monta tuntia erittain pitkiksi venyneiden rajamuodollisuuksien takia. Jostain kumman syysta minulta ja Makelta tulliviranomaiset tiukkasivat 35 dollarin viisumimaksun sijasta 36 dollarin viisumimaksua. Syy hinnan korotukseen ei koskaan selvinnyt, mutta ei auttanut kuin pitkin hampain maksaa yksi ylimaarainen George Washingtonin kuva tai olisimme jaaneet rajalle.
Heti Laosin puolelle tultaessa maisemat vaihtuivat taysin. Isojen kaupunkien sijasta nyt nakyi vain pienia maalaiskylia bambumajoineen ja trooppinen sademetsakin oli vaihtunut kitukasvuiseksi, kuumuuden runtelemaksi juurakoksi. Paksen kaupunkiin paastyamme saimme kuitenkin todistaa taas kaupunkinakymia vaikkakin pienemmassa mittakaavassa Thaimaan kaupunkeihin verraten. 

Bussin pysahdyttya kavimme heittamassa rinkkamme hostelliin ja lahdimme kanadalaisen Keithin kanssa kiertamaan Paksea. Tutustuimme Keithiin Ubonin bussiasemalla ja paadyimme jakamaan hostellihuoneemmekin hanen kanssaan Paksessa. Kiertelimme Mekong-joen rantatormia muutaman tunnin ja pysahdyimme nauttimaan oluet auringonlaskun ajan. Mekong-joen hiljaa virratessa ja laosilaista kiireetonta elamaa vieresta katsottaessa, Laosin ylpeys Beerlao tuntui mita parhaimmalta palkinnolta uuvuttavan paivan jalkeen.