Pienen ajelemisen jalkeen pysahdymme teeplantaaseille. Oppaamme kertoo miten juomamme tee valmistetaan ja millainen prosessi on takana ennen kuin tee paatyy poytiimme. Kaikki lehdet ja kukat poimitaan kasin, kuivatetaan auringossa, rullataan koneellisesti ja lajitellaan lopulta. Ylijaavasta aineksesta, kuten teepolysta tullaan osa kayttamaan pussiteen valmistukseen. Oppaamme kertoo, etta prosessi on monipaivainen ja vaihtelee teelajikkeesta riippuen. Kiinnostuneena kuuntelen oppaamme faktoja, mutta huomioni kiinnittyy lahinna poydalla lojuviin kuppeihin ja pannuun, jossa on valmista teeta. Opas huomaakin kiinnostukseni ja lupaa, etta siirtyisimme pian maistiaisiin. Tieto tasta ilahduttaa suunnattomasti minua ja vesi herkeaa kielelleni.
Vesiputousten jalkeen oli luvassa visiitti Paksongin kylaan kahviplantaaseille. Tata olin odottanut. Innokkaana kahvinjuojana halusin saada tietenkin tietaa kahvin alkuperasta ja saada maistiaisia todella tuoreesta kahvista. Taman tuoreempaa kahvia en taatusti tulisi enaa saamaankaan.
Opas luetteli hieman faktoja kahvista ja eri kahvilajeista joita Laosissa viljellaan. Yleisin viljelty laji oli Robus-lajike ja kallein viljelty lajike oli Arabica typica. Arabica-laji on meille suomalaisillekin tuttu ja tanaan oli luvassa maistiaiset tuosta nimenomaisesta lajikkeesta. Innokkaana istuuduin poydan aareen ja odotin kahvia, joka tulisi pian tarjoiltaman.
Tilan emanta keitti hyvat vahvat kahvit jota tuli nautittua useampi kupponen, ja hyvilla mielin ostin muutaman paketin kyseisen tilan kahvia tuliaisiksi kotiinkin pain. Paansarkykin oli lakannut ja mietein oliko kofeiinin puute syyna aamuiseen sarkyyni.
Olankohautuksella kuitenkin ohitin sen kummemmat mietiskelyt vaivoistani ja noin tunnin automatkan jalkeen olimme Alak-heimon kylassa. Opas kertoi, etta heimo ei useinkaan tavannut ulkomaalaisia ja sahko oli niin uusi asia kylassa, etta sekin oli ilmestynyt kylaan vasta muutama viikko sitten. Lisaksi opas kertoi, etta kylalaiset olivat animisteja ja uskoivat erilaisiin henkiin joita luonnossa oli joka puolella. Kylan keskella oli eraanlainen pyha alttari, jonka katossa riippui eri elaimien paakalloja ja sarvia merkkina uhrimenoista. Elaimia ilmeisesti uhrattiin erilaisten juhlien kynnyksella ja aina silloin talloin, jos henkia hairittiin tahattomasti tai tahallisesti.
Ajatusleikin katkaisi lasten kiljahdukset oppaalle, etta minun tulisi laskea kymmeneen heidan murteellaan. Kahteen osasin laskea ja sen jalkeen unohdin aina miten seuraava luku meni. Paatin luovuttaa numeroiden opiskelun suosiolla ja sen sijaan naytin lapsille miten kamera toimii. Annoin heidankin ottaa muutamia kuvia ja hymy oli herkassa molemmin puolin. Lapset hammastelivat suuresti miten heidan juuri, yhta nappia painamalla, taltioitu hetki nakyi kameran ruudulta jalkikateen. Ryhmamme tai oppaamme ei asiaa osannut selittaa eika tarvinnutkaan, silla hymy meidan kaikkien osapuolten kasvoilla puhui universaalia, ymmarrettavaa kielta.
Ajaessamme takaisin Pakseen kierroksen loputtua en voinut olla ajattelematta kylalaisten vaatimattomia asuinoloja ja silti merkittavaa onnellisuuden heijastumista kylalaisten kasvoilta. Vaatimattomuutta ja kulunutta paivaa ajatuksissani haalien paiva kaantyi iltaan ja suupieleni muistojen myota ylospain. Huomaamattani tulin itsekin pienesta asiasta onnelliseksi.
Voi, miten nuo lasten iloiset ilmeet koskettivat mieltäni.
VastaaPoistahuomaa kyl et lapsilla on aidosti onnellisii!! hienoja kuvia taas ja hyvää juttua!!
VastaaPoista