Kahvin ja ihmisyyden alkulahteilla

22.02.2011: Istun hieman artyneena ja vasyneena tayteen ahdatussa minibussissa. Katselen maisemia ja yritan piristaa itseani vaikka tiedan, etta tuleva kiertoajelupaiva tulee olemaan pitka. Kahvia lipittavana henkilona halusin kayda Laosin kahviplantaasialueella eli Bolavean Plateaulla ja ilmoitin itseni kiertoajelulle heti, kun saavuimme Pakseen. Kiertoajeluun kuuluu myos Tad Fanen ja Tad Lon vesiputoukset seka tutustumista Alak-heimon kyliin. Tulevasta paivasta tulisi siis erittain mielenkiintoinen vaikka potemani paansarky latistaakin tunnelmaa.
Pienen ajelemisen jalkeen pysahdymme teeplantaaseille. Oppaamme kertoo miten juomamme tee valmistetaan ja millainen prosessi on takana ennen kuin tee paatyy poytiimme. Kaikki lehdet ja kukat poimitaan kasin, kuivatetaan auringossa, rullataan koneellisesti ja lajitellaan lopulta. Ylijaavasta aineksesta, kuten teepolysta tullaan osa kayttamaan pussiteen valmistukseen. Oppaamme kertoo, etta prosessi on monipaivainen ja vaihtelee teelajikkeesta riippuen. Kiinnostuneena kuuntelen oppaamme faktoja, mutta huomioni kiinnittyy lahinna poydalla lojuviin kuppeihin ja pannuun, jossa on valmista teeta. Opas huomaakin kiinnostukseni ja lupaa, etta siirtyisimme pian maistiaisiin. Tieto tasta ilahduttaa suunnattomasti minua ja vesi herkeaa kielelleni.

Lukuisten nautittujen teekupillisten jalkeen oli aika siirtya Tad Fanen vesiputoukselle. Olin nahnyt Thaimaassa jo niin monta vesiputousta, etta epailin innostustani uusiin vesiputouksiin. Perille paastyamme nakymat olivat kylla upeita, koska vesiputous oli hyvinkin korkea mutta silti tunsin, etta jotakin jai puuttumaan. Lahempaa vesiputousta ei paassyt ihailemaan, koska tiputus nakoalapaikalta oli jyrkka ja ehkaisty aidoin. Sen sijaan Tad Lon vesiputouksella olisi paassyt jopa uimaan, mutta valitettavasti aika ei antanut periksi. Mieleni olisikin tehnyt pikaista uintireissua silla metsassa leijui huumaava kuumuus ja kosteus, joka teki oloni epamiellyttavaksi. Koska uimaan en talla kertaa paassyt ja muut ihmettelivat vesiputouksia suureen aaneen, paatin leikkia Karviseksi nimitetyn kissan kanssa aikani kuluksi.

Vesiputousten jalkeen oli luvassa visiitti Paksongin kylaan kahviplantaaseille. Tata olin odottanut. Innokkaana kahvinjuojana halusin saada tietenkin tietaa kahvin alkuperasta ja saada maistiaisia todella tuoreesta kahvista. Taman tuoreempaa kahvia en taatusti tulisi enaa saamaankaan. 
Opas luetteli hieman faktoja kahvista ja eri kahvilajeista joita Laosissa viljellaan. Yleisin viljelty laji oli Robus-lajike ja kallein viljelty lajike oli Arabica typica. Arabica-laji on meille suomalaisillekin tuttu ja tanaan oli luvassa maistiaiset tuosta nimenomaisesta lajikkeesta. Innokkaana istuuduin poydan aareen ja odotin kahvia, joka tulisi pian tarjoiltaman.

Tilan emanta keitti hyvat vahvat kahvit jota tuli nautittua useampi kupponen, ja hyvilla mielin ostin muutaman paketin kyseisen tilan kahvia tuliaisiksi kotiinkin pain. Paansarkykin oli lakannut ja mietein oliko kofeiinin puute syyna aamuiseen sarkyyni. 
Olankohautuksella kuitenkin ohitin sen kummemmat mietiskelyt vaivoistani ja noin tunnin automatkan jalkeen olimme Alak-heimon kylassa. Opas kertoi, etta heimo ei useinkaan tavannut ulkomaalaisia ja sahko oli niin uusi asia kylassa, etta sekin oli ilmestynyt kylaan vasta muutama viikko sitten. Lisaksi opas kertoi, etta kylalaiset olivat animisteja ja uskoivat erilaisiin henkiin joita luonnossa oli joka puolella. Kylan keskella oli eraanlainen pyha alttari, jonka katossa riippui eri elaimien paakalloja ja sarvia merkkina uhrimenoista. Elaimia ilmeisesti uhrattiin erilaisten juhlien kynnyksella ja aina silloin talloin, jos henkia hairittiin tahattomasti tai tahallisesti.


Kiinnostuneena kuuntelin oppaan kertomusta kylasta ja kylalaisista, ja sivusilmalla huomasin miten kylan lapset ujosti tarkkailivat meita. Opas huusi lapsille natiivikielella jotakin jota en ymmartanyt, mutta pian lapset tulivat innostuneina katsomaan meita ja nayttamaan leluja joilla he leikkivat. Lapsilla oli hyvin yksinkertaisia leluja ja huveja, mutta silti he vaikuttivat kovin onnellisilta. Hetken aikaa ajattelin lansimaille tyypillista yltiopaista materiaalin hamuamista ja vertasin elamantapaamme kylassa vietettyyn elamantapaan, ja kylalaisiin joilla hadin tuskin oli edes sahkoa. Mietin kuinka pienista asioista voi tulla onnelliseksi. 
Ajatusleikin katkaisi lasten kiljahdukset oppaalle, etta minun tulisi laskea kymmeneen heidan murteellaan. Kahteen osasin laskea ja sen jalkeen unohdin aina miten seuraava luku meni. Paatin luovuttaa numeroiden opiskelun suosiolla ja sen sijaan naytin lapsille miten kamera toimii. Annoin heidankin ottaa muutamia kuvia ja hymy oli herkassa molemmin puolin. Lapset hammastelivat suuresti miten heidan juuri, yhta nappia painamalla, taltioitu hetki nakyi kameran ruudulta jalkikateen. Ryhmamme tai oppaamme ei asiaa osannut selittaa eika tarvinnutkaan, silla hymy meidan kaikkien osapuolten kasvoilla puhui universaalia, ymmarrettavaa kielta. 
Ajaessamme takaisin Pakseen kierroksen loputtua en voinut olla ajattelematta kylalaisten vaatimattomia asuinoloja ja silti merkittavaa onnellisuuden heijastumista kylalaisten kasvoilta. Vaatimattomuutta ja kulunutta paivaa ajatuksissani haalien paiva kaantyi iltaan ja suupieleni muistojen myota ylospain. Huomaamattani tulin itsekin pienesta asiasta onnelliseksi.