Tuhansien saarten Laos

27.02.2011: Rannalle pystytetyn nuotion kipinat raiskahtelevat aika ajoin edessani ja vierellani portugalilainen hippiryhma soittaa akustista kitaraa ja bambusta tehtya didgeridoota. Joukko meita reissaajia on kokoontunut tanne rannalle viettamaan iltaa oluen, saestetyn musiikin ja hyvan seuran merkeissa. Muutama yhteislaulukin yritetaan laulaa portugalilaisen ryhman mukana, kukin vaihtelevien taitojemme mukaan tietenkin. Tunnelma on kaikilla kohdallaan ja kaikki tuntuvat olevan yhta suurta perhetta katsomatta sosiaaliseen statukseen tai kansallisuuteen. Viimeisen silauksen jo lahes maagiseen tunnelmaan tuo viela kaunis, kirkas tahtitaivas yllamme. 
Katsellessani nuotion loimuamista uppoudun omiin mietteisiini ja kayn lavitse kokemiani asioita ja kuluneita paivia taalla Don Detin saarella. Viimeiset viisi paivaa on ollut hienoa olla tekematta juuri mitaan ja olla ottamatta huolta huomisesta. Tosin, huomenna joutuu taas siirtymaan eteenpain kohti Savannakhetin kaupunkia. Pitka bussimatka latistaa mielialaani jo valmiiksi, mutta lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, etta ymparillani olevat ihmiset tuntuvat elavan taysilla tassa hetkessa ja itsekin pitaisi tehda niin. Paatankin tyontaa ajatukset taka-alalle, ottaa ison siemauksen olutta ja ryhtya rytmikkaaseen taputukseen bandin soiton tahtiin. Huolet ovat huomiselle, tyydyn viela itsekseni tokaisemaan ennen kuin alan juttelemaan vieressa istuvalle reissaajalle.

Maaginen Si Phan Don eli paremmin tunnettuna 4000 thousand islands. Suomalaisten reppureissaajien ja muidenkin reissareiden suuresti suosima ja kansoittama alue Etela-Laosissa Mekong-joen varrella. Paikka, jossa aika on tuntematon kasite ja kaikki tapahtuu verkkaisesti ja hitaasti ilman sen kummempia hotkyilyja. Kiireeton, suorastaan laiska ilmapiiri korostuu saariryhmittyman ilmapiirista heti, kun paikalle saapuu. Paikalliset venekuskit, kauppiaat ja ylipaansa kaikki ihmiset Si Phan Donilla ottavat nokosia riippumatossa pitkin paivaa eivatka aina jaksa vaivautua nousemaan edes ylos vaikka kuulisivat ja nakisivat, etta asiakkaita olisi tiedossa. Rakennustyot olivat monessa paikassa kesken (kenties ollut jo monta vuotta?) ja tyotahti vaikutti enemman kuin verkkaiselta. Valilla tyomiehet keskeyttivat tyot ja paattivat vartin tauon sijasta nauttia pari tuntisen siestan. Lansimaisesta nakokulmasta katsottuna ihmisten ylilaiska elamantyyli oli huvittavaa ja hivenen absurdia, mutta silti kaikki tuntui Si Phan Donilla toimivan.













Si Phan Don sisaltaa lukuisia pienia saaria kasittaen kuitenkin kolme paasaarta, joihin turismi on keskittynyt. Don Det on naista saarista pienin, mutta silti suosituin reppureissaajien keskuudessa, Don Khong on pinta-alaltaan suurin ja Don Khon on kooltaan valimaastossa naiden kahden suhteen.
Nahtavyyksia saariryhmittymalla ei hirveasti ole, muutamaa vesiputousta lukuunottamatta, mutta nahtavyydet eivat olekaan se paasyy jonka takia ihmiset tanne tulevat. Paasyy tanne tuloon on juuri yllakuvaamani rento ilmapiiri ja kaunis jokimaisema, jota katsellessa silma ja mieli lepaavat. Si Phan Don ei siis todellakaan sovi aikatauluista ja aktiviteeteista pitaville ihmisille, mutta jos kuitenkin meno Don Detilla ja lahisaarilla alkaa kayda tylsaksi, on mukavaa ajanvietetta vuokrata paivaksi polkupyora ja lahtea katsomaan kylalaisten jokapaivaista elamaa tai vaikkapa lyottaytya hippiporukan sekaan ja vaihdella elamannakemyksiaan toisten kanssa yomyohaiseen asti.