torstai 10. helmikuuta 2011

Saaristolaiselamaa Siaminlahdella

Thaimaa on tunnettu monista kauniista rannoistaan ja lukuisista saarista joita taalla riittaa. Osa saarista on todellisia turistirysia ja toiset taas hieman syrjaisempia, joissa ei ole muutakuin kasvillisuutta ja kaunista rantaa. Toisin sanoen, Thaimaan saaret eroavat hyvin paljon toisistaan ja valinnanvaraa riittaa kunkin mieltymyksien mukaan. Aionkin seuraavaksi listata kokemuksiani eri saarista ja kertoa hieman niiden ominaispiirteista ja siita millainen vaikutus minulle jai kustakin saaresta.
Tammikuun puolivali tuli vietettya Siaminlahden pohjoisilla saarilla Koh Changilla ja Koh Koodilla. Ilmasto on kummallakin saarella erittain miellyttava. Paivisin on lamminta liki +30 astetta ja illat sopivan viileita jottei hiki puske paalle alituiseen. Koh Chang on naista kahdesta saaresta enemman turistien suosiossa, mutta pienella etsimisella sieltakin loytyi eristaytyneempaa rantaa, ja saarta on todella mukava kiertaa skootterilla (vaikka aika ajoin maastonkorkeuserot voivatkin hirvittaa). Koh Changin itapuoli on todella hiljaista ja ainoa mika muistuttaa turismista ovat satunnaiset skootterilla ajelijat. Lisaksi itapuolelta loytyi miellyttava eristaytynyt ranta, jossa oli vain kourallinen muita matkailijoita.
Kaiken kaikkiaan Koh Chang on mukava saari siina mielessa, etta sielta loytyy aktiviteettia niin norsuajelusta kajakointiin ja lahes kaikkea silta valilta. Lisaksi yoelama on aktiivista eri puolilla saarta, jos sellaista etsii. Ainoa miinuspuoli tulee hintatasosta, joka on hivenen korkeahko kovan turismin takia.












Viikon Koh Changilla olon jalkeen paatimme Maken kanssa lahtea tutkimaan eristaytyneempaa Koh Koodin saarta. Matka taittui helposti parissa tunnissa Koh Changilta kayttaen apuna niin slowboatia kuin speedboatia. Saapuessamme Koh Koodille pystyi heti aistimaan, etta kyseessa oli todella rauhallinen saari. Vain muutamia bungaloweja oli ripoteltu sinne tanne kuvankaunista rantaa ja asukkaista suurin osa oli pelkkia kalastajia, jotka hankkivat elantonsa meresta. Koh Koodilla ei juuri yoelamaa ollut ja aktiviteetteja etsiville ei muuta loytynyt kuin sukeltamista ja vesiputouksilla kaymista. Tama paikka sopi oikein hyvin pelkkaan rentoutumiseen ja saarella nakikin hyvin paljon vain aviopareja, jotka olivat tulleet nauttimaan haamatkastaan tai muuten vain viettaakseen kahdenkeskista aikaa. Ainoa todellinen kiusa Koh Koodilla oli kulkukoirat, jotka meidankin kimppuumme yrittivat eras ilta hyokata ja aika ajoin rannalla olevat hietasaasket. Muuten saarta voi hyvinkin kuvailla sanalla "paratiisi".












Koh Koodilla vietetyn hiljaiselon jalkeen paatimme suunnata 24. tammikuuta Koh Taolle snorklailemaan ja tapaamaan suomalaisia ystaviamme Jennaa ja Juhaa. Ystavien osalta vastaanotto oli mita lampimin, mutta samaa ei voinut sanoa Koh Taosta. Heti laivasta ulos paastyamme meidat piiritti hirvea riivaajien lauma lukemattomilla "hello, misteer!? taxi? terrrrrrve, money exchange?"-huudoillaan. Ensivaikutelma oli siis todellinen pettymys eika asiaa yhtaan lohduttanut vesisade ja huumaava ilmankosteus, joka likisti paidan viimeista senttia myoten ihoon kiinni.
Loydettyamme mukavan majapaikan seuraava pettymys paljastui saaren hintatason suhteen. Kaikki oli tuplasti kalliimpaa kuin edellisilla saarilla puhumattakaan lukuisista ukotusyrityksista nettikahviloissa. Mieliala mustaa taynna ei auttanut kuin samantein osallistua snorklauskurssille, josko vaikka mieliala tyyntyisi.
Seuraavan paivan snorklaileminen olikin todella hieno kokemus, ja nakymat vedenalaisesta maailmasta saivat hetkeksi unohtamaan pettymykset. Koh Taolla emme kuitenkaan viihtyneet ilmaston saati jatkuvan ukottamisen puolesta paria paivaa kauempaa ja en voikaan suositella kyseista saarta muuhun kuin hyvia sukeltamis -tai snorklausmahdollisuuksia etsiville.


Siaminlahden saaria lapikolunneena omaksi suosikikseni nousi Koh Chang. Sielta loytyi tarpeeksi aktiviteetteja ja hintataso ei kuitenkaan ollut yhta korkea kuin Koh Taolla. Lisaksi elefanttisaarelta pystyi samaan aikaan loytamaan yoelamaa kuin rauhallista saaristolaiselamaakin. Tietenkaan en voi ehdottomasti sanoa, etta Koh Chang olisi jokaiselle tai edes itselleni se parhain vaihtoehto silla niin monta muuta saarta jai nakematta ja kokematta.
Thaimaan sadoista saarista sen yhden ja ainoan oikean saaren loytaminen itselleen voi olla turhankin hankalaa ja aikaa vievaa, mutta se maaginen ominaisuus jokaisella saarella kuitenkin on ettei tylsistyminen iske paivakausiin vaikka mieltymykset itse kullakin olisivatkin hyvin erilaiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti