Trick or treat!

Puuh, koko paivan on painanut lieva vasymys ja ohuen ohut ronkainen eilisen juhlimisen johdosta. Lahdettiin tosiaan koko hostelliporukan kanssa Osakan yohon ja kavimme muutamalla klubilla ja keskustassa katsomassa kuinka hienoja asuja japanilaisilla oli paallaan halloweenin kunniaksi. Pakko kylla myontaa, etta todella upeita asuja oli ja niihin oli nahty vaivaa! Saali vain etten ottanut kameraa mukaan, koska muutama ilta sitten kavi nukkumatti nukuttamassa meikan kesken illan ja oli mukana kaikki tavarat passista lompakkoon ja kameraan mukana. Japani kuitenkin on sen verran turvallinen maa ettei mitaan oltu varastettu vaikka paikalliset nuoret nakivatkin, etta "gaijin" siina vahan lukua ottaakin keskella baaria.

 

Hintatasosta voin kertoa, etta juomat olivat suurelta osin samoissa hinnoissa kuin Suomessa tai 1-2 euroa kalliimmat. Noh, joka tapauksessa kallista lystia se oli viettaa kostea ilta hienostoklubeissa, mutta tulipahan sellaisetkin sitten nahtya. Edullisin tapa taalla vetaa taysranni paalle on vuokrata karaokehuone kavereiden kesken, koska siella saa olla monta tuntia ja yleensa juomat kuuluvat hintaan. Lisaksi onhan se mukavaa lauleskella iloista japanilaista purkkapoppimusaa, kun on tukeva nousuhumala paalla kuin sen sijaan, etta lauleskelee niita perussuomalaisia syysvitutuslaskuhumalaelamanvalttikortitheitetty-kappaleita.

 

Enemman tai vahemman krapulaisen paivan paatteeksi hostellin henkilokunta ja vieraat olivat jarjestaneet minulle yllatyksen. Olin tassa hostellin koneella kirjoittelemassa sahkopostia kunnes eras henkilokuntaan kuuluvista pyysi minua menna dormitoryhuoneeseen ja ilmoittaa mitka tavarat ovat minun. Hieman tasta hammentyneena tein tyota kaskettya ja kavin ilmoittamassa tavarani Odille. Tullessamme rappusia alaspain ihmettelin miksi valot olivat pois paalta kunnes huomasin koko hostellin vaen seisovan rivissa ja he alkoivat laulaa hyvaa syntymapaivaa minulle. Pakko myontaa etten ollut yhtaan varautunut tahan ja liikutuin suuresti. Taisin jopa hieman punastuakin. Olivat leiponeet lisaksi pienen kakun, jossa oli nimikirjaimeni ja kynttilatkin oli poydalle katettu. Naureskeltiin etteivat tohtineet kakkuun koko nimeani pistaa, koska eivat nimeani aivan taysin viela osaa kirjoittaa. Mutta kylla oli hyvalle paivalle oikein hyva paatos, ja taas kerran tuli osoitus japanilaisten kasittamattomasta vieraanvaraisuudesta ja kohteliaisuudesta!