Pikakelauksella tahan paivaan

Sawat dee khrap ja nain 11 paivaa myohassa myos sawat dee phimai, elikas hyvat uudetvuodet thaimaan kielella. Melkein pitaisi viela pahoitella paikalliskielella luvattoman hidasta tahtiani kirjoitella ja paivitella blogiani. Puolustuksekseni kuitenkin totean, etta auringon paistaminen pilveettomalta taivaalta, kristallinkirkas, helmeileva merivesi ja kiireeton ilmapiiri syysta tai toisesta houkuttelevat enemman kuin tama 60hertsinen hohkaava nelioruutu silmieni edessa. Pyrin kuitenkin nyt jatkossa hieman enemman pitamaan teita ajan tasalla mita tapahtuu ja missa tapahtuu, silla nytkin on taas tapahtunut kaikenlaista.

Aloitetaanpa vaikka joulusta. Joulu sujui Bangkokissa ystavani Teemun luona, joka on vaihto-opiskelijana Bangkok universityssa. Paatimme menna viettamaan skandinaavista joulua hanen opiskelijaystaviensa johdolla lahella sijaitsevaan ravintolaan. Meidan lisaksi muutama muukin suomalainen oli joukossa ja kylla siina hyvan joulutunnelman sai, kun lykkasi paahan tonttulakin ja kauhoi seisovasta poydasta lautaselle kalkkunaa ja kinkkua mielin maarin. Vaikken joulusta pahemmin perustakaan niin olihan tama ikimuistoinen joulu, kun se poikkesi monella tapaa niista jouluista joita olin tahan asti viettanyt. Illalla palatessani ravintolasta takaisin hotellille paatin viela ottaa muutaman kuvan "jouluisesta" Bangkokista, joka avautui hotellihuoneemme parvekkeelta. 

Uudenvuodenaattona ystavani Make lensi Bangkokiin ja hanen kanssaan matkustan taman loppuajan ennen kuin tulemme takaisin Suomeen. Kuinka kauan matkustamme, en osaa viela tarkkaan sanoa, mutta emme ainakaan viela lahiaikoina palaa takaisin Suomeen. Uudenvuoden juhlimisesta voin mainita sen verran, etta jostakin syysta akuutti dementia ja naon huononeminen vaivasivat minua. Raketteja en pahemmin nahnyt, mutta taisin muutaman pamauksen kuulla jossakin vaiheessa iltaa. Toisin sanoen uusivuosi vaihtui samanlaisissa olotiloissa kuin niin monta kertaa aiemminkin. 

Seuraavana paivana samanlaisia oireita ei kuitenkaan enaa ilmennyt, ja paatimme Teemun ja Markon kanssa menna katsastamaan Thaimaan suurimmat markkinat eli Chatuchakin weekend marketin. Markkinat olivatkin kylla isot ja karttaa siella tarvitsi suunnistaakseen oikeille kojuille, jos nyt halusi jotakin tiettya ostaa. Markkinoilta loytyi kaikkea maan ja taivaan valilta. Ruokaa, vaatteita (piraatteja), huonekaluja ja jopa lemmikkielaimia. Sita en kuitenkaan osaa sanoa, olivatko lemmikkielaimet Chatuchakissa kaupan ruoan valmistamista varten kuten Kiinassa. Talla kertaa mukaan ei kuitenkaan tarttunut uusia vaatteita saati koirakebakkoa.

3. tammikuuta paatimme Teemun ja Markon kanssa lahtea katsomaan Pattayan turistihelvetin ja suunnata sielta pikapikaa Koh Sametin saarille. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja itse vietin lahes viikon kyseisessa maanpaallisessa helvetissa kuumeen kourissa ja sairaalassa maaten. Olo oli kylla melkoisen kuitti, kun kuume lahenteli +40 celsiusastetta ja tropiikin kuumuus ymparilla ei ainakaan helpottanut oloani. Onnekseni laakarit sairaalassa puhuivat sujuvaa englantia ja sairaalan henkilokunta muutenkin oli avuliasta ja ystavallista. Ei mennyt kauaakaan, kun sain antibioottikuurin kurkkutulehdukseen ja paasin jatkamaan taas matkaa. Otin bussin Pattayalta niin nopeasti kuin pystyin kohti Koh Sametia ja siella tapasin kaverit uudelleen.

9. tammikuuta Teemu lahti takaisin Bangkokiin, koska hanen vaihto-oppilasaikansa Thaimaassa oli tullut paatokseen. Maken kanssa paatimme lahtea Koh Changille eli elefanttisaarille. Ban phesta eli Koh Sametin saaren rannikkokaupungista paadyimme todella hirvittavalle kahden tunnin minibussimatkalle kohti Laem Ngopia eli Koh Changin rannikkokaupunkia. Kuskimme ajeli pikkuteita 170km/h mittarissa koko matkan ja muutamaan otteeseen tuntui, etta sydan kavi kurkussa asti kun katseli kuskin tekemia ohituksia. Jonkin ihmeen kautta kuitenkin selviydyimme yhtena kappaleena lautalle ja illalla olimmekin jo turvallisesti Koh Changilla. Alla olevassa kuvassa nakyva huolettomuus ei todellakaan paistanut kasvoillani koko matkan ajan..

Nyt taalla Koh Changilla ollessamme kalenterin tayttaa oikeastaan vain lepaaminen ja elamasta nauttiminen hyvan ruoan ja juoman kera. Pyrin silti nyt jatkossa hieman paremmin paivittelemaan blogia, koska suunnitelmia on tulevaisuuden osalta paljon ja osa suunnitelmista varmasti tulee lahiaikoinakin toteutetuksi. Nyt kuitenkin takaisin levytysasentoon, mars!