Suomalaista ja venalaista vieraanvaraisuutta

11.10.2010: Ennen kuin edes aavistin miten pahasti olin nukkunut pommiin, juna hiljensi vauhtia ja tiesin, etta saapuisimme pian Krasnoyarskin kaupunkiin. Oli siis kohta keskipaiva. Tarkoitukseni oli pikkuhiljaa totutella paikalliseen aikaan ja herata aikaisemmin, koska nyt eroa Moskovan aikaan oli jo +4 tuntia ja elin edelleen Moskovan ajassa. Toisin sanoen valvoin erittain myohaan ja herasin erittain myohaan paikallisen ajan mukaan. Kiitos tasta totuttelemattomuudesta kuului taysin itselleni. Ilmeisesti en omannutkaan niin rautaista itsekuria, etta olisin asettanut jet lagin valttamisen etusijalle hauskanpidon suhteen. Noh, mitapa tuota nyt murehtimaan. Paatin pudistaa paatani ja ravistella itsestani vasymyksen pois. Juna pysahtyi. Ulos junasta raikkaaseen ilmaan ja ostamaan pullovetta kioskista.

Lahtolaiturilla ollessani huomasin uuden lansimaalaisen ja paatinpa menna tutustumaan. Keskustelu lahtikin iloisesti liikenteeseen silla, etta huomautin kaverille miten han voi olla keskella Siperiaa pelkat shortsit jalassa nain syksysta. Mies esitteli itsensa Tomiksi ja oli kotoisin Englannista. Kertoi syyn shortseihin pukeutumiseen olevan siina, etta pienikin auringonpilke oli lampimampaa ja shortsien arvoista kuin Englannin ainaiset sumut ja vesisateet. Naurahdin asialle. Vaihdoimme muutaman sanasen ja paljastui, etta kaveri olikin ollut samassa vaunussa kuin mina koko matkan. Hammastys ei loppujen lopuksi itselleni ollut kovin suuri. Olinhan lahinna kuluttanut ravintolavaunun penkkeja ja pumminut ruotsalaisten vaunussa juotavaa lahes koko alkumatkan. Nyt tosin asian laita muuttuisi.

 

Junassa huomasin, etta olin saanut uudet huonetoverit. Olga ja Mihail olivat nuori pariskunta Krasnoyarskista ja matkalla Zabaikalskiin. He eivat puhuneet englantia sanaakaan ja eipa oikein elekielikaan tahtonut sujua. Siita huolimatta tulimme kuitenkin oikein hyvin toimeen. Esittelyjen jalkeen paatin kuitenkin menna Tomin huoneeseen. Hankin oli saanut uuden huonetoverin. Nuori mies oli nimeltaan Andrei ja osasi puhua oikein hyvaa englantia. Venalaisen mittapuun mukaan siis.

Iltapaiva vierahti Tomin ja Andrein kanssa keskustellen kaikkea kaikesta ja silta valilta. Andrei naytti valokuvia perheestaan ja Rickysta, eli fretista joka oli hanelle rakas. Olipa kuvannut muutaman videonkin tuosta veikeasta elaimesta. Sitten ilta sai taas sen kaanteen joka niin monta kertaa talla junamatkalla oli jo tapahtunut. Andrei otti esille armenialaisen "Araspell" konjakkipullon eika siina meikalainenkaan enaa muistellut edeltavien paivien ronkaisia tai orastavaa jet lagia. Taaskaan.

Kumotessamme tuota ihan hyvalta maistuvaa konjakkia paatin kaivaa repustani viimeisen Salmaripullon ja tarjota kavereille hieman tuliaisia Suomesta. Skoolasimme ystavyydelle ja minun itsekurin puutteelleni. Tom puistatteli hieman makua, mutta Andreille Salmari tuntui maistuvan. Junakin pysahtyi ja olipa tassa vaiheessa pikkunalkakin yllattanyt meidat kaikki. Andrei lupasi tarjota ruoat koko porukalle ostamalla kanaa ja pihveja aseman vanhoilta rouvilta. Itse tyydyin ostamaan aamusta poiketen taasen Baltikaa. Jotenkin kuitenkin omatuntoani vihlaisi, kun ostokseni olivat taas vain nestemaisia ja vielapa alkoholipitoisia sellaisia. 180asteen nopea kaannos ja ostamaan ruokaa laiturilta itsekin. Eipa siina kiireessa kuitenkaan tullut ostettua kuin pussillinen pahkinoita. Nekin paljastuivat lopulta niin vaikeaksi kuoria, etta jaivat sitten syomatta..

 

Pullomeri kasvoi poydalle lahes huomaamatta ja juomavarastot alkoivat nopeasti ehtya. Mika neuvoksi kiperaan tilanteeseen? Pelkka vilkaisu Andrein suuntaan paljasti suunnitelmat. En kerennyt sanaakaan sanoa ja olimme jo menossa kohti ravintolavaunua tarkoituksenamme ostaa pullo venalaista vodkaa. Andrei lupasi taas tarjota. Pullon ostettuamme, Andrei halusi kayda tervehtimassa suomenruotsalaisia naisia, jotka oli asemalla ollessaan huomannut. No, tietysti meika toimisi puhemiehena ja suuntasimmekin hyvin pian naisten vaunuun. Ilta jatkui kepeasti vodkaa nautiskellen siihen asti kunnes naisten vaunun provodnik tuli haatamaan meidat tylysti vaunusta ulos. Lieko ollut mustasukkainen kauniista naisista vai tympaantynyt metelointiimme? Joka tapauksessa ilta oli nyt julistettu paattyneeksi viralliseltakin taholta. Taas kerran kuitenkin hyva niin, silla tajuamatta tilannetta sen kummemmin, tuudittauduin huomaamattani syvaan uneen mp3-soitin korvilla ja taysi vaatetus paalla. Onneksi olin peiton sentaan kerennyt vetamaan ylleni akkinaisesta vasymyksesta huolimatta.